Jälleen ylitimme kilometrejä pitkän sillan. Kohta tie muuttui mutkikkaammaksi ja nousimme vuorille. Syheröistä vuoristomutkaa ja mahtavia isojen vuorien maisemia riittikin sitten lähes parisataa kilometriä.Omatoimisia valokuvapysähdyksiä pidettiin jatkuvasti. Oli todella komeaa, vaikka savuinen ilma ei aivan parasta näkyvyyttä suonutkaan. Muutaman kerran näytimme passejamme raja-asemilla, Kirsiä pisti ötökkä ja viimeisellä taukopaikalla tutustuimme heinäsirkkoihin ruokana – ihan hyviä, hiukan rasvaisia, saatan syödä toistekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti