Burmassa aikaisemmin matkanneelle eilinen oli kiinnostava, mutta tämä päivä oli sykähdyttävä.
Aamiaisen olimme suunnitelleet nuudelibaariin, mutta se oli kiinni. Päädyimme läheiseen syöttölään, jossa tarjolla oli kahvin ja teen lisäksi rasvassa paistettuja pötkylöitä ja kuprukoita. Omaan makuuni sopivat parhaiten kuprukat, jotka oli valmistettu munan kera. Näin taisi olla myös Reijon mielestä. Osa tykkäsi pötkylöistä.
Vietimme aikaa vielä torilla. Petri taisi ostaakin jotain. Me muut lähinnä kuvasimme. Kymmenen kieppeillä olimme liikkeellä. Kaupungin läpi oli vielä useita kilometrejä ja näkymiä olisi voinut kuvata loputtomasti.
Päivämatka oli lyhyt, vain 75 kilometriä. Se alkoi alamäellä, jonka aikana kuvaustaukoja oli – paljon.
Puolisentoista tuntia matkattuamme olimme edenneet kuutisentoista kilometriä. Näkymät alamäessä laaksoon olivat huimaavat.
Ylitimme pienen sillan ja tie jatkui ylämäkenä seuraavalle vuorelle ja yhä korkeammalle ja korkeammalle. Lopulta, lukemattomien kuvauspysöhdysten jälkeen olimme yli kolmen kilometrin huipulla – yksin, ei kauppiaita, ei myyntikojuja, vain me, Buddha ja pieni pagoda.
Huipulta palasimme huikaisevissa maisemissa läpi metsäpalojen – todellakin. Matka resorttiimme ei ollut pitkä, joten olimme perillä hyvissä ajoin.
Nautimme tulo-oluemme resortin näköalaterassilla. Paikka oli rauhallinen, kaskaiden sirinää, kukkoja, kanoja ja muita luonnonääniä täynnä. Olimme kaukana kaikesta, jopa burmalaisista pikkukaupungeista.
Nyt istun Kirsin ja Zachin kanssa bungalowin terassilla nauttimassa ranskalaista punaviiniä, jota kaukaaviisaana osasin eilen Mindatista ostaa (sen toisen myytävänä olleista pulloista).
Seuraavaksi vuorossa on päivällinen ja yöuni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti