lauantai 28. maaliskuuta 2015

Yangoon ja viimeisen päivän kirous

Viimeisenä päivänä tutuimme minibussin ja jalkojen avulla Burnan entiseen pääkaupunkiin. Kuusimijoonainen kaupunki esitteli ihmeitään: Temppeli, temppelin, vanhan hotellin, baarin, suuren temppelin, kiinalaisen ravinolan ja baarin.
Ensimmäine temppeli oli 70 metriä pitkä makaava Buddha.
Seuraava temppeli, paitsi oli hyvin hyvin kullattu sisältä, esittelin Buddhan hiuksen.
Ympäröivissä temppeleissä oli kilpikonnia sekä natteja eli henkiä.
Ikivanhassa Strand-hotellissa tilasimme matkan kalleimmat juomat (drinksut noin 7€).
Kävelimme kaupungilla. Poikkesimme puistoon, jossa nuoria pareja kuherteli sateenvarjojen suojassa. Kävelimme rähjäisillä ja kaupustelijoiden täyttämillä kaduilla. Poikkesimme oluelle.
Iltapäivän huipennos oli Swedagon Paya – valtava temppelikompleksi, jonka keskellä on suuren suuri pagoda. Kauniita temppeleitä ja kauniita olivat myös pyhäasuissaan liikkuvat burmalaiset tytöt.
Välillä oli vaikea päättää kumpia kuvaisi.
Illallisen söimme rantaravintolassa ja nyt vatsavaivoista kärsinyt Arikin pääsi paikalle.
Jatkoimme kävelyä ja hotellinetsintää Kirsille, joka viipyisi täällä vielä muutaman päivän. Sekin löytyi ja sattumalta kolmeen jakautunut joukkiomme saapui 18. Kadun baariin, jossa Mojitot maksoivat alle 0,80€! Reijo innostui tilamaan Mojitoja muillekin ja niitä taisi mennä viitisen kymmentä!
Pakkauduimme taksiin: yksieteen, kolme keskelle ja kaksi farmarin takatilaan. Kuski ajoi tyhjiä pääkatuja kohti lentokenttähotelliamme ihan sopivan reipasta vauhtia, kunnes yks kaks voimakkaan vinkunans aattelemana autoi alkoi liukuen kaartua kaistojen yli vastaantulijoiden puolelle. Mäjäys ja täräytimme nokka edellä vastaantulijan kylkeen ja uto pyörähti vielä loput täydestä piruetista.
Poistuimme ripesti autosta, sillä eihän meillä turvavöitä ollut.
Autosta oli puhjenuy oikea takarengas ja kuljettajaltamme olivat ilmeisesti jääneet liukkaan kelin harjoitukset väliin.
Vasta puoli pakeni välittömästi paikalta. Meidän kuljettajamme keräili pitkin kaistoja lentäneitä puskurimuoveja ja konepeltiä. Välittömästi paikalle pysähtyi noin viisi taksia, joista siirryimme yhteen ja ajoimme loppumatn hotellille.
Luvattomasti otimme oikeuden omiin kösiimme ja menimme yöuinnille suljettuun uima-altaaseen oluiden kera purkamaan yllättävää kokemusta.
Tämä blogi loppuu tähän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti